Olen aiemmin blogissani kirjoittanut Kirkon keskusrahaston häpeilemättömästä salakaupasta, jolla se myi 570 aravavuokralaisten itse käytännössä täysin maksamaa aravakotia Sato Oyj:lle. Kaupan jälkeen keskusrahaston väki antoi ymmärtää, että kauppa oli pakko tehdä, koska kirkolle on tulossa niin suuret eläkevastuut ja lisäksi pulassa olevia maaseutuseurakuntia pitää auttaa.
(Kutsun koteja syystä vuokralaisten maksamiksi, koska ne rakennettiin aravalainoilla, jotka on täysin kuitattu vuokrissa, ja kirkon oma sijoitus esim. suurimpaan Aapelinkadun yhtiöön oli tiettävästi vain 1000 markkaa vuoden 1968 kurssilla.)
Kun kauppasummaa ei haluttu ensin kertoa, eräs kiinteistövälittäjätuttavani laski optimistisimman arvion 570 hyvin hoidetulle asunnolle, isoille tonteilla ym. Espoossa ja Vantaalla, ja päätyi summaan 200-300 miljoonaa. Summa oli nykyoloissa hieman yläkanttiin, mutta lähempänä todellista markkinahintaa kuin kauppahinta ikinä.
Tämän summan kuultuaan Kirkon keskusrahaston johtaja hätääntyi, ja jaatti ainakin Espoosta myytyihin vuokrakoteihin selittelevän ja vähättelevän tiedotteen, jossa paljasti kauppasummat, ja puolusteli kauppoja sillä, että ”niistä ei saatu kuin 13,1 miljoonaa.” Kaksi kiinteistöyhtiöistä (Heporinne 4 ja Oritie 1) olikin myyty peräti 1500 euroa per neliö kauppahinnalla, mutta kuusi muuta sellaisilla summilla, että ei tiedä, itkeäkö vai nauraako. Tässäpä ne summat:
Hiirakkokuja 4, 4305,00 kerrosneliömetriä, hinta 253.596 euroa, neliöhinta 58,90 euroa
Hiirakkotie 3, 5836,00 kerrosneliömetriä, hinta 312.243 euroa, neliöhinta 53,50 euroa
Myyrinkulma (Vaahtokuja 8 ), 2425,00 kerrosneliömetriä, hinta 184.514 euroa, neliöhinta 76,08 euroa
Matinkatu 10, 3369,00 kerrosneliömetriä, hinta 272.526 euroa, neliöhinta 80,89 euroa
Aapelinkatu 1, 6325,50 kerrosneliömetriä, hinta 344.514 euroa, neliöhinta 54,46 euroa
Raudikkokuja 3, 4846,50 kerrosneliömetriä, hinta 276.292 euroa, neliöhinta 57,00 euroa
Kyllä, luitte oikein, asunnot pääkaupunkiseudulla ovat nykyään näin edullisia! - Aravarajoitukset varmasti aiheuttivat nämä huumorihinnat, mutta nyt kun näkyy, että kirkko ei saanut myymistään kohteista käytännössä yhtään mitään, mutta olisi voinut aravarajoitusten kumouduttua jo ihan lähivuosina (enin osa 2020-luvulla) myydä asunnot esim, asukkaille, esim. juuri 1500 euron neliöhintaan, mikä olisi ollut moraalisestikin oikein, koska asukkaathan ne ovat vuokrissaan maksaneetkin, niin silloin köyhät olisivat saaneet ehkä pitää kotinsa ja kirkko olisi saanut tarvitsemansa rahat eläkkeisiin ja seurakuntien tukemiseen.
Näiden kuuden kiinteistöyhtiön (yhteensä 27107 kerrosneliömetriä) myyntiarvo hintaan 1500 euroa per neliö olisi 40.660.500 euroa. Kun siitä vähennetään nykyinen myyntihinta 1.643.685 euroa, nähdään, että kirkon osaamaton talousjohto heitti juuri menemään 39.016.815 euroa. Siis noin 39 miljoonaa euroa!!
Kysymys kuuluu: miksi ei odotettu noin 10 vuotta, vaan mentiin myymään todella merkittävä kiinteistöomaisuus pilkkahintaan Sato Oyj:lle, ja samalla aiheutettiin suuria ongelmia asukkaille, eikä ratkaistu yhtään ainoaa kirkon omaa ongelmaa?
Poliitikkojen kyseessä ollessa tällaisia kauppoja tehtäessä epäiltäisiin ihan syystäkin lahjontaa. Itse voisin epäillä myös tyhmyyttä, osaamattomuutta ja moraalittomuutta. Kaikkia niitä kun löytyy kirkosta.
Lopputulos nyt kuitenkin on, että Kirkon keskusrahaston johtaja esikuntineen (ja sokeine esimiehineen) sekä aiheutti 570 perheestä ainakin osalle edessä häämöttävän häädön ja kodin menetyksen että aiheutti kirkolle vähintäänkin 39 miljoonan euron tappiot, kun ei odottanut muutamaa vuotta.
Lähimpänä kärsimys on Heporinne 4:n ja Oritie 1:n asukkailla, koska vaikka he ovat itse aravalainansa maksaneet, heidät myytiin sopimuksella, että taloja on pidettävä vuokrakäytössä vain viisi vuotta, ja sitten ne saa myydä. Jotenkin epäilen, että Sato ei myy niitä hinnalla 1500 euroa per neliö, eli hyvästi köyhien rakkaat kodit.
Pitäisikö keskusrahaston johto erottaa tai peräti asettaa syytteeseen? 39 miljoonaa on iso raha. 570 perhettä on iso määrä ihmisiä. Oliko vuokralaisten kanssa kokousten pitäminen todella noin tuskaista, häiritsivätkö he noin paljon Kirkkohallituksen norsunluutornin rauhaa? Ihan 39 miljoonan edestä? Ja mitä sillä 39 miljoonalla olisi oikeasti voitu tehdä kirkon tavoitteiden hyväksi?
Helsingin kaupunki ja poliisit hajottivat juuri yhdessä Helsingin Kalasataman alueella olleen romanikerjäläisten leirin.
Vaikka en toivoisi Suomeen tulevan sen enempää romanikerjäläisiä Romaniasta, mummoja Egyptistä kuin elintasopakolaisia Somaliasta, silti vähän ihmetyttää, että miksi näistä vain viimeksimainittuja kohdellaan hyvin, mutta kahta ensinmainittua ryhmää hyvin huonosti?
Kyllä tässäkin pitäisi nähdä ihminen. Ei ole kauhean reilua purkaa ihmisten itselleen rakentamat, surkeat majapaikat, ja passittaa heidät muovikassi selässä syyssateeseen.
Sama yhteiskunta sitten kuskaa bussilla afrikkalaisia kauppoihin, antaa taskurahaa ja sosiaalityöntekijöitä heistä huolehtimaan. Laitattaa kuntoon niin hampaat kuin terveyden. Ja talouden, tietysti.
Kun sillä välin vanha mummo ei saa olla lastensa luona, ja romanit ajetaan syyssateeseen.
Helsingin Sanomat uutisoi 27.10.2009, että Amnesty Internationalin mukaan Israel syrjii palestiinalaisia vesivarojen(kin) jaossa. Tieto ei ollut yllätys.
Jos nykyisenlaista, kaikkialle tunkeutuvaa mediaa ei olisi, ja jos kansainväliset järjestöt eivät olisi kiinnostuneita, uskon, että Israel toimisi vielä törkeämmin, ja pyrkisi saamaan aikaan “lopullisen ratkaisun” palestiinalaiskysymyksessä.
Minusta on karmivaa nähdä, että Nyky-Israel ei valtiona kohtele vähemmistöjään yhtään sen paremmin kuin Natsi-Saksa kohteli juutalaisia, mustalaisia, Jehovan todistajia, homoja jne.
Olisi kuvitellut, että omalle heimolle aiheutunut kärsimys avaisi silmät näkemään muidenkin kärsimyksen, mutta Israelin juutalaisten kanssa näyttää käyneen aivan päinvastoin. Heidänkään vihansa ei kohdistu vahvempiin vaan heikompiin, ja jos joku vahvempi (esim. Iran) uhkaa, silloin pyydetään “isoveli” apuun.
Kaikki kunnia juutalaisuudelle, juutalaisen kansan historialle ja merkitykselle, mutta eurooppalaisten olisi syytä nyt irrottaa toisistaan Natsi-Saksa ja Nyky-Israel, ja alkaa arvioida Israelin valtion toimia täysin objektiivisesti, kuin tekijänä olisi vaikkapa Tanska tai Irlanti. Maa, joka yrittää tuhota toisen kansan, ei ole kansainvälisen myötätunnon arvoinen, vaan sinne pitäisi lähettää sotilaita lopettamaan mokoman maan itsenäisyys.
Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen ilakoi mm. Uudessa Suomessa, 25.10., että jo aivan kohta ”halpisjuustot” katoavat kaupoista, kunhan maidon tuottajahinta saadaan korkeammalle tasolle.
Minä en kuluttajana ja EU-kansalaisena näe tässä mitään ilakoinnin aihetta, sillä totuus on, että tällainen protektionismi sekä viivyttää täysin välttämätöntä maatalouden rakennemuutosta että kurjistaa kuluttajia, etenkin ylikorkean verotuksen maissa kuten Suomessa.
Vaikka muissakin maissa on ongelmansa, Suomi on kieltämättä idiotismin luvattu maa. Täällä ei poliittisia päätöksiä tehdä koskaan enemmistön eduksi, vaan sen vahingoksi. Pienet, itsekkäät vähemmistöryhmät ovat meillä saamapuolella aina, ja räikeimmin tämä näkyy esim. 1) suomenruotsalaisten kaikissa etuisuuksissa, 2) maanviljelijöiden aina vain uusissa tuissa ja 3) elintasopakolaisten suosimisessa.
Esim. suomenruotsalaiset tosiaan kehtaavat valittaa kohtelustaan, vaikka ovat maailman hemmotelluin vähemmistö. Kun maailmalla asiasta puhutaan, he antavat itsestään aina kuvan, että ovat köyhiä ja kurjia, ja suurinpiirtein asuvat siltojen alla, ja siksi mm. ylisuuret kiintiöt korkeakouluihin ovat muka vain ”positiivista syrjintää”, jolla heidän kurjaa asemaansa parannetaan. Niinpä niin. Kyllä ne ovat ihan oikeaa suomenkielisten syrjintää, ja ihmisoikeusrikos. Lisäksi ruotsinkielisten kouluissaan ylläpitämä apartheid on loukkaus sekä suomenkielisille lapsille että suureksi vahingoksi myös ruotsinkielisille lapsille, koska RKP:n pellepoliitikot ovat pakottaneet pienet, viattomat lapsetkin asiansa edistäjiksi ja eristäytymään tällä tavalla.
Maanviljelijä saa ja vaatii tukea, satoi tai paistoi, ja jos EU:ssa edes hieman ollaan menossa järkevämpään suuntaan ja tukien leikkauksiin, silloin maksetaan ”kansallista tukea”, joka tarkoittaa aina vain suurempaa verotaakkaa kansamme enemmistölle.
Elintasopakolaiset eivät ole työvoimareservi vaan järjetön riesa, jotka kansamme enemmistö haluaa maastamme pian pois.
Miksei voida tehdä niin kuin enemmistön etu olisi: pakkokaksikielisyys ja pakkoruotsi pois, maanviljelylle kauniit jäähyväiset, koska se ei Suomessa kannata, ja pakolaiset takaisin kotiin aina, jos kotimaa muuttuu turvalliseksi (kuten esim. Somalialle on selvästi käynyt, jos siellä kerran voidaan lomailla, ja jos sinne voidaan lähettää lapsia kasvatettavaksi ja tyttöparkoja ympärileikattavaksi jne.).
Jos äänestäminen ei auta, jos mielipiteiden ilmaiseminen ei auta, jos mikään ei auta, tarvitaan kansalaistottelemattomuutta. Ei mitään väkivaltaa tietenkään, mutta joukkovoimaa rauhanomaisessa mielessä. Jos kukaan ei esim. mene ruotsintunneille koulussa, yhteiskunnan on pian pakko reagoida.
Yhtään Valion tukiaisjuustoa en myöskään osta, vaan vaikka maksan enemmän saadakseni juustoni ”vapaasta maailmasta.” Ja Suomen Keskusta ja RKP pitää ehdottomasti unohtaa vaaliuurnilla, sillä ne eivät ole puolueita, vaan pienten eturyhmien itsekkäitä edunajajia, joista on kokonaisuudelle aina vain suurta vahinkoa. Samalla jäljelle jäävien puolueidenkin pahimmilta tunariehdokkailta pitää ottaa kannatus pois.
Helsingin Sanomat uutisoi 19.10., että Suojelupoliisi, SUPO, haluaa lähettää omia poliisitarkkailijoitaan pitkin maailmaa, mm. Afrikkaan, jotta he valvoisivat tulevien maahanmuuttajien tekemisiä jo paikan päällä, ja estäisivät täten terrorismiuhkaa.
Kaikki kunnia ajatukselle, mutta miksi tästä tulee mieleen mm. Kirkkohallituksen ulkosuomalaistyö, jonka johdon tekemien “tarkastusmatkojen” pääidea on aina tuntunut olevan työnantajan maksama etelänloma. En vakavasti usko, että näkyvä poliisi voisi saada minkäänlaista tietoa terorismisoluista vieraassa maassa, eikä valkoinen kristitty myöskään pysty sellaisiin soluttautumaan. Eli jäljelle jää vain lomailu ja lehtien lukeminen. Ehkä siellä joku sitten vaikka mielipidepalstalla kirjoittaa, että joku Mahmud Abdallah on terroristi…
SUPO, elllette yhtä tärkeää seikkaa tiedä, niin tilatkaa Tilastokeskukselta tietoa. Meitä on vain viisi miljoonaa tässä maassa, yhden suurkaupungin verran. Meillä ei ole varaa tällaiseen suuruudenhulluuteen, vaan tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä saadaksemme selvyyden tällaisiin asioihin.
(Suuruudenhulluuttahan pieni maamme on täynnä jo ennestään, ja osin siitä johtuvat korkeat verotkin. On oopperaa, on Musiikkitaloa, on “rauhanturvajoukkoja”, ja nyt hommataan suomalaista isolla rahalla EU:n johtopaikoille. Mielestäni sinne päästään ansioilla, ei lobbauksella.)
Vaan jos halutaan estää terrorismin uhka Suomesta pysyvästi, olisi halvempikin keino kuin SUPOn poliisilomailijat:
1) lopetetaan epämääräisten ihmisten päästäminen maahamme kokonaan, eli sanotaan totaalinen “ei” ns. humanitaariselle maahanmuutolle, ja otetaan jatkossa vain työssäkäyviä ihmisiä suoraan löytämiinsä työpaikkoihin, ei ketään muita,
1 b) tähän liittyy myös nykyisen pakolaismassan hallittu palauttaminen kotiseuduilleen, kotiutusta kotoutuksen sijaan. Esim. somalit: jos Somaliassa voidaan lomailla, jos sinne voidaan lähettää lapsia kasvatettavaksi (ja tyttöjä ympärileikattavaksi!), se ei ole turvaton maa, eli turvan tarvetta ei enää ole - kiitos ja näkemiin!
2) lopetataan osallistuminen terrorismia synnyttäviin asioihin, kuten Afganistanin järjetön sotaretki - lähdetään sieltä pois, ja pyydetään anteeksi, että koskaan menimme,
2 b) vaihdetaan ulkoministeri ja puolustusministeri, jotka tämän idioottimaisen sotaretken järjestivät, ja annetaan moitteet myös Tasavallan presidentille, jonka “arvojohtajuus” ei riittänyt tämänkään estämiseen,
3) lakataan myös kriisien lietsominen lähialueilla, ja pyritään oikeaan ystävyyteen myös Venäjän kanssa,
3 b) ohjeistetaan ulkoasiainhallintoa, että diplomaattiauton tavaratila ei ole sallittu henkilönkuljetuspaikka.
Jatkona alla oleviin kirjoituksiini ”Kirkon yhteiskuntavastuun todellinen kuva” ja ”Pöyristyttäviä lisätietoja”:
Osa Kirkon keskusrahaston nyt saamasta ansiottomasta myyntivoitosta pitäisi kotiuttaa takaisin yhtiöön tai tarkoitusta varten perustettavaan yhdistykseen (tai säätiöön), ja korvamerkitä siten, että sillä pidetään vuokrataso ennallaan esim. seuraavat viisi vuotta, jotta asukkaille jää aikaa järjestää elämänsä.
Tämä ei mielestäni ole kohtuuton pyyntö, koska kuten alempaa selviää, Kirkon keskusrahasto on luonut voittonsa käytännössä täysin tyhjästä, ja koko kauppa oli kirkon opin ja moraalin vastainen.
Jokin aika sitten Ylen uutiset kertoi vakuutusmaksujen suuruuseroista maassamme. Esimerkiksi annettiin samansisältöinen kotivakuutus, ja tismalleen samasta vakuutuksesta helsinkiläinen maksoi 122 euroa vuodessa, mutta kuopiolainen vain 102 euroa vuodessa.
Ero ei ehkä monen mielestä ole merkittävä, ja asia siksi mitätön, mutta periaatetasolla tähän kätkeytyy paljon.
Yhteiskuntahan on vuosikymmenet pyrkinyt toimimaan siten, että koko maa olisi tasa-arvoinen. Kepulainen aluepolitiikka, jota en itse kannata, on tästä ääriesimerkki - kannatti tai ei, valtion laitoksia hajasijoitetaan korpeen, ja maaseudun ihmisille ohjataan tukea kaikkeen, mitä he vain vähänkin viitsivät tehdä. Ja tuki tulee tietysti Etelä-Suomen kaupunkilaisten kukkarosta.
Postimaksutkin on pidetty samana, eli kirjeen lähettäminen esim. Vantaan lähiöstä toiseen on kallista siksi, ettei sodankyläläisen ja kuusamolaisen tarvitsisi maksaa kirjeenvaihtonsa todellisia kuluja, koska silloin saattaisi kirjeenvaihto muuttua savumerkeiksi.
Ja sitten yritysmaailma ei noudatakaan näitä periaatteita, vaan toteaa kylmästi, että Helsingissä on enemmän murtovarkaita kuin Kuopiossa keskimäärin, ja helsinkiläiskodeissa on enemmän arvotavaraa kuin Kuopion kodeissa keskimäärin, jolloin vakuutusmaksukin on suurempi. Kuinka tähän tulisi suhtautua?
Kun vakuutusyhtiöt ikiaikoja sitten syntyivät, idea oli nimenomaan riskin tasaaminen. Alkuideaan sopii huonosti se, että samansuuruinen riski on erihintainen vakuuttaa. Vaan alkuaikojen vakuutusyhtiöt olivatkin osuustoiminnallisia, kuten työväen Elanto. Kun niistä tuli liikeyrityksiä, kaikki meni pieleen.
Mutta jos tälle tielle laajemmin lähdetään, yhteiskunnan pitäisi mielestäni seurata mukana. Kepulainen aluepolitiikka joutaisi roskakoriin ensimmäisenä, ja sinne mieluiten myös Suomen Keskusta seuraksi. (RKP:kin mahtuu hyvin samaan roskikseen, sillä sekin on itsekäs etujärjestö.)
Ja seuraava askel olisi rehellisesti miettiä, mikä mitäkin maksaa, ja laittaa haja-asutusalueiden ihmiset enemmän vastuuseen busseistaan, postinkulustaan, kouluistaan jne. Ei kaikkea voi eikä saa maksattaa niillä ihmisillä, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla, ja jonottavat tuntikaupalla töihin ja kotiin maksaakseen mm. kuusamolaisen ja sodankyläläisen kalliin kirjeenvaihdon.
Ystävät, viittaan aikaisempaan kirjoitukseeni kirkon puuttuvasta yhteiskuntavastuusta. Vaan nyt olen saanut siinä blogitekstissä kertomastani ikävästä asiasta pöyristyttäviä lisätietoja, jotka on mielestäni tärkeää jakaa kanssanne. Tarinan nimi voisi olla:
Kuinka muuttaa tonni miljooniksi, ja laittaa köyhät maksamaan se?
Jututin Matinkylän toisen kiinteistön “alkuasukasta”, joka on asunut talossa heti vuodesta 1971 lähtien, ja tajusin itse olleeni hyvin nai´ivi, kun olin kuvitellut, että kirkko olisi hyvää hyvyyttään ja omilla rahoillaan rakentanut nämä kiinteistöt, ja sitten antanut vuokralaisten armosta asua niissä. Ei suinkaan.
Kaikki kiinteistöt on rakennettu aravalainalla, ja vuokra-asukkaat ovat itse maksaneet nuo aravalainat pennilleen vuokriensa kautta (kuten myöhemmin kaikki monilukuiset remontit ja korjauksetkin). Kirkon ainoa sijoitus taloihin on kuhunkin kiinteistöyhtiöön annettu alkupääoma, ja kiinteistöissä suurimmassa, Matinkylän Aapelinkatu 1:ssä, se alkupääoma vuonna 1971 oli 1000 Suomen markkaa!!
Jos oletetaan, että jokaiseen yhtiöön sijoitettiin yhtä paljon, vaikka summa voi olla ollut pienempikin, koska muut yhtiöt ovat pienempiä, kirkon maksimisijoitus näihin taloihin on ollut 10.000 markkaa! (Myytyjä kiinteistöyhtiöitä oli 10 kappaletta.)
Ja nyt siis nämä vuokratalot myytiin kiinteistösijoittajalle, Kirkon keskusrahasto nettosi miljoonia, jotka aikoo käyttää pörssikeinotteluun, kuulema. Ja samalla aiheutettiin 570 perheelle ja yli 1000 ihmiselle järkyttävä tilanne, ja suuri uhka kotinsa menetyksestä.
Juttu ei siis olekaan törkeä, vaan uskomattoman törkeä! - Pannaan tonni pesämunaksi, revitään köyhien selkänahkaa vuodesta toiseen, ja lopulta netotaan miljoonia.
Kirkon keskusrahaston johtaja Leena Rantanen, tunnetko sanaa omatunto?
Ev.lut. kirkko, olisiko aihetta hieman vahtia, mitä kirkon nimissä tehdään?
Ydinkysymys kirkolle: olisiko Jeesus myynyt köyhien kodit sijoittajille? - Tuskin.
Säveltäjä Kaija Saariaho kuuluu saaneen Wihurin rahastolta 100.000 euron palkinnon sävellystyöstään. Ei tähän voi muuta sanoa kuin että huh-huh. Kaija Saariahon sävellykset ovat nykymusiikkia, joka valitettavasti paikoitellen kuulostaa siltä kuin vajaaälyinen lapsilauma hakkaisi soittimia. Toinen vastaava suomalainen ”säveltäjä” on Einojuhani Rautavaara.
Ehkä minä olen sivistymätön, mutta minusta suuret klassiset teokset tehtiin 1700-1800-luvuilla ja 1900-luvun alkupuolella, ja sen jälkeen on tekemällä tehty lähinnä sontaa, kun on ajateltu - kiitos surkean musiikkikoulutuksen - että ei saa enää tehdä samalla tavalla kuin ennen.
Suurten mestarien lisäksi kuuntelen mielelläni popmusiikkia, jossa vanhojen mestareiden melodia ja harmonia ovat säilyneet, vaikka lyhyemmässä ja yksinkertaisemmassa muodossa.
Kysymys kuuluu: ymmärtävätkö tällaisten palkintojen jakajat oikeasti yhtään mitään siitä, mitä palkitsevat? Pystyvätkö he kärsimystä tuntematta kuuntelemaan esim. Saariahon teokset loppuun asti? Ei kai vain asiaan vaikuttanut se, että palkittu on nainen?
Olisitte mieluummin palkinneet jonkun sellaisen säveltäjän, jonka kappaleita yleisö kuuntelee. Tosin silloin se olisi pitänyt etsiä popmusiikin puolelta. Nyt palkitsitte kokeellisen säveltäjän, joka tekee teoksiaan vain toisille yhtä höyrähtäneille säveltäjille ja kriitikoille, ja jonka poismenon jälkeen yksikään, toistan: ei yksikään, hänen kappaleensa elä hetkeäkään, ja jonka musiikkia ei ikinä toivota toivekonserteissa, ja jonka lauluja ei ikinä lauleta koulun laulukirjassa. Kyse on musiikista, joka on kuollutta ja kiinnostamatonta jo syntyessään.
Ymmärrättekö, että palkitsemanne musiikki on lajia, jolla ei ole lainkaan rehellistä yleisöä, vaan vain muutama hienosteleva snobi ja umpityperä kollega? Oletteko te samaa porukkaa?
Kirkkohallitus / Kirkon keskusrahasto on 8.10.2009 myynyt suuren kiinteistömassan SATO-konsernille. Kyseessä ovat vuokratalot, jotka kirkko aikoinaan rakensi henkilökuntansa tarpeisiin, ja jotka sitten pikku hiljaa saivat asukkaikseen myös kirkon kanssa tekemisissä olevia, hyvämaineisia mutta vähävaraisia ihmisiä. Näille ihmisille kirkon omistama vuokrataloyhtiö oli ainoa mahdollisuus asua ja työskennellä pääkaupunkiseudulla.
Mitään hyväntekeväisyyttä kirkko ei ole rakentamisen jälkeen joutunut harjoittamaan, sillä kaikki yhtiöt ovat olleet omillaan toimeentulevia, ja kustantaneet kulunsa itse. Ainoa ero tavalliseen vuokratalotoimintaan on ollut se, että kirkko ei ole halunnut saada vuokraustoiminnasta voittoa, jolloin kaikki kerätyt varat on voitu käyttää talojen kunnossapitoon, ja silti vuokrat ovat pysyneet kohtuullisina. Talot ovatkin siksi hyvin hoidetut, ja asukkaiden yhteisvastuulla ja rakkaudella somistetut.
Nyt kirkon moraalinen selkäranka kuitenkin taittui ja ahneus iski kirkkoneuvoksiin. 8.10.-kaupalla kirkko myi SATO-konsernille yhteensä 10 vuokrataloyhtiötä, joista seitsemän (7) Hakunilassa, kaksi (2) Matinkylässä ja yksi (1) Myyrmäessä. Koska SATO on pörssiyhtiö ja tavoittelee voittoa, on varsin varmaa, että vähävaraisten Hakunilan, Matinkylän ja Myyrmäen vuokra-asukkaiden asumiskaari tulee jo lähiaikoina tiensä päähän vuokrien noustessa raketin lailla. Ja kertyvillä rahoilla ei enää pidetäkään taloja kunnossa, vaan aivan muuta. Minne nämä asukkaat sitten menevät?
SATO tekee kuten kapitalismissa tapana on, joten SATOa tästä lienee turha syyttää. Sen sijaan osoitan vakavasti sormella kirkkoa, joka halusi niin kovasti rahaa itselleen, että oli sen vuoksi valmis uhraamaan kymmenen vuokrataloyhtiötä, eli arviolta yli tuhat perhekuntaa taloudelliseen kurimukseen. Mitä tämä kertoo kirkosta, mitä kirkon arvoista? Kirkkohallituksen hyväpalkkaiset virkamiehet varmasti kysyttäessä vastaavat, että ”ei kuulunut kirkon ydinliiketoimintaan”, mutta ottavatko he vastuun myös siitä, kuinka paljon kurjuus ja kärsimys lisääntyy heidän ahneutensa vuoksi?
Kirkolle tyypilliseen tapaan koko kauppa valmisteltiin salassa. Asukkaille ei tipahtanut tiedon muruakaan. Jos tietoa olisi saatu, olisi saattanut jopa syntyä kilpaileva tarjous, asukkaiden perustaman yhtiön nimissä. Voittoa tavoittelematon vuokra-asumismalli kun olisi ansainnut jatkoajan.
Luulen, että tämänkin johdosta suuri joukko ihmisiä eroaa kirkosta. Jumala on kaikkialla, mutta Kirkkohallituksessa on vain itsekkäitä ja ahneita virkamiehiä, joille köyhän hätä on mitätön asia, ja joille Jeesuksen sanat ”sen mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle” eivät näemmä ole koskaan merkinneet mitään. Häpeä, kirkko!
